Vanhojen esineiden arvo silloin, kun niillä ei ole tarinaa – vain estetiikkaa.

Kaikilla vanhoilla tavaroilla ei ole tarinaa.
Eikä tarvitsekaan.

Tämä radio ei ole isoisän. Kupin kukkakuviota ei muisteta lapsuudesta. Pitsi ei ole itse virkattu.

Mutta silti jokin pysäyttää. Valon taittuminen kankaan pinnassa, kahvin pinnan pehmeys, se miten jokin esine ei pyydä huomiota vaan antaa tunnelman syntyä ympärilleen.

Ehkä vanha tavara ei tarvitse muuta syytä olemassaololleen kuin sen, että se näyttää hyvältä tänään. Ei nostalgian takia, ei arvonsa vaan estetiikkansa vuoksi.

Kun rakennetaan kattauksia, hetkiä tai vaikka kokonaisia myymälöitä, tarina ei aina ole alkuperässä. Vaan siinä, miten hyvin jokin asia voi olla olemassa ilman että se selittää itseään.

Tämä kuva ei tunne historiaa. Se tuntee hetken, jossa kahvi maistuu paremmalta, koska jokin pieni yksityiskohta on kaunis.

Ja se riittää.