Miten rakentaa myymälä, joka tuntuu enemmän kodilta kuin kaupankäynniltä.

Ehkä vastaus ei ole esillepanossa vaan ilmapiirissä.

Siinä, että saa jäädä. Että joku kertoo, mistä paita löytyi – vaikka sitä ei pyytänyt.

Myymälä voi olla tila, jonne tullaan fiiliksen, ei pelkän löydön takia. Se ei vaadi suuria ratkaisuja – vain oikeita yksityiskohtia.

Pehmeä matto. Tuoli, johon saa istahtaa. Seinälle taulu, joka ei ole mainos. Näissä on enemmän tunnetta kuin monessa kampanjassa.

Ja ehkä jotain niinkin yksinkertaista kuin rekillinen harkittuja vaatteita. Niitä, jotka näyttävät kalliilta mutta maksavat euron. Tai kokonaisuus, jossa lumppu ei tarkoita jätteeksi jätettyä, vaan löytöä, josta joku näkee potentiaalin.

Myymälä voi olla salaisuus, jonka joku haluaa jakaa vain harvoille. Siksi sen täytyy ensin tuntua itselle oikealta.

Tämä blogi jää tauolle toistaiseksi – ellei myymälästä kuulu jotain uutta ja kiinnostavaa. Uudet aiheet saavat nyt rauhassa kypsyä omassa tahdissaan!