Miten päädyin mukaan West Kirppiksen syntyyn?

Löysin työpaikkailmoituksen sattumalta Facebookin ryhmästä. Se oli nimetön ja tosi niukkasanainen – vaan tärkeimmät speksit listattuna. Olin ollut työttömänä muutaman viikon ja olo oli niin ahdistunut, että jopa "epämääräinen" ilmoitus tuntui hyvältä mahdollisuudelta. En silti kehdannut heti huutaa, että "TÄÄ PAIKKA ON MUN!" – mutta kiilasin kyllä niin ovelasti, ettei muilla ollut mitään jakoja 😄​

Vasta siinä vaiheessa selvisi, että kyse on kirpputorista. Se oli oikeasti tosi kiva yllätys: oon ollut aina kiinnostunut kirppiksistä, ja mun äiti oli vaateompelija. Siitä asti kirppikset on olleet mulle vähän kunnia-asia.

Kävin katsomassa tilaa jo parin tunnin päästä.

En tiedä näkyikö järkytys naamasta, mutta se paikka oli ihan pommi.
Mun mieli ei edes hahmottanut kokonaiskuvaa – miten tästä voisi tulla mitään siistiä.
Silti joku painoi sisällä päälle: tää tuntuu oikealta. Mun oli pakko tarttua siihen.

Ja haasteita kyllä tuli.
Heti alkuun yrittäjä joutui Acutaan sydänvaivojen takia, ja mua huoletti oikeasti, pysyykö toinen hengissä. Samalla mietin omaa osaamista – enhän mä yksin osaisi pistää paikkaa kuntoon.

Kaivoin netin syövereitä, etsin ideoita, ratkaisuja, helpotuksia – mutta samalla ymmärsin, että kun joku rakentaa omaa unelmaa, niin visio on päässä, eikä sitä mikään muu täysin korvaa.

Logo saatiin uudistettua vähän freesimmäksi, alkuperäistä kunnioittaen. Remontti eteni....hitaasti. Mun makuun ehkä liiankin hitaasti. Välillä en ollut ihan kärryillä mitä tapahtuu ja miksi. Hermot kiristyivät, ilmapiiri kiristyi – ja lopulta yhteistyö päättyi sen hetkisessä muodossaan.

Mutta kirpputori saatiin auki. Ajallaan (kai ​😅​) ja siitä asti West Kirppis on pyörinyt kohta 8 kuukautta.

Tulen jatkamaan myöhemmin siitä, millainen paikka West Kirppiksestä todella tuli – ja mitä saatiin aikaan.
Koska vaikka alku oli kaikkea muuta kuin helppo....
...se tarina on mulle edelleen tärkeä. ​🩷​